Jorma Stenbergin muistolle 1961-2021

Jore välttämättömän äärellä. Kuva Taru Stenberg

“Navigare necesse est – vivere non est necesse.”

Joren haudan lepoon siunannut ja hänen parturituolillaan vuosikymmeniä asioinut pappi kiinnitti puheessaan huomiota hänen tatuointiinsa elämän merkityksettömyydestä merenkulun välttämättömyyden rinnalla. Kaikki miehen tunteneet tietävät moisen moton hänen kohdallaan ristiriitaiseksi. Jore jos kuka säteili ympärilleen kaikkea sitä, mitä voimme pitää elämisen arvoisena.

Jäsenemme Artsi esitteli aikanaan Joren minulle ”hiustaiteilijana, joka kuitenkin osaa venehommat”, mikä taisi olla hyvä alkusoitto. Tunsin Joren viidentoista vuoden verran ja pääsin nauttimaan hänen välittömyydestään, lämminhenkisyydestään, avoimuudestaan ja tarttuvasta hyväntuulisuudestaan. Merenkulun välttämättömyys tiivistyi Mafalda-veneeseen ja sen päättymättömään ylläpitoon lupsakan miehistön hiljaa hyvää tulee-asenteella. Tietty suurpiirteisyys telakalta laiturille laajentuneena työpajana johdatteli useimpien odotusten vastaisesti kuitenkin aina veneen lomavesille lukemattomia tuttavia tapaamaan.

Elämääkin tapahtui hitaasti kiiruhtavan veneen korjailun lomassa, laulun sanoja soveltaen. Laiturilla ja Kerhon tapahtumissa Jore miehistöineen toi tunnelmaan oman välittömän makunsa. Keskustelu meni oitis olennaisen äärelle; miten menee, miten lapset jaksaa ja onko kaikki hyvin, eikä vastaus kaikunut kuuroille korville. Keskusteluhetket Joren kanssa hehkuivat lämpöä ja eräänlaista optimismia. Juttutuokiot saivat itsenikin tuntemaan, että pullein purjein tässä pärjäillään niin myötä- kuin vastatuulessakin vaikka aina pienten perheen yhdistäminen Kerhon asiainhoitoon ei sujunutkaan kuin itsestään.

Jore järjesti kerholaiset pienimpiä myöten vielä suljettuun Vallisaareen 2015

Aloittaessani kommodorina toiminta kaipasi kipeästi uusia ajatuksia. Jore aloitti hallitustyönsä samoihin aikoihin ja oli jos kuka mies paikallaan raikkaiden näkökulmien avaamisessa ja etäisimpienkin nurkkien puolituttujen yhteen saattamisessa. Hienoimpina hetkinään muistetaan yhä ikään ja säätyyn katsomaton Merisatama Cup, joka yhdisti purjehduskilvan penkkiurheiluun ja moottoriveneilijät purjehtijoihin. Illan tuulen moinatessa itse kilpailu jäi ratkaisematta, mutta kiertopalkinnon haltijaksi valittiin idean isä Jore. Pokaali taisi jäädä hänen haltuunsa kun vastaavaa ei onnistuttu sittemmin uusimaan.

Jore luopui hallituspaikastaan terveyden alkaessa temppuilla. Erikoiset oireet täsmentyivät sittemmin sinnikkääksi sairaudeksi, jonka monipolvinen hoito vaati kärsivällisyyttä. Elämän ollessa vahva purjehtimistakin edistänyt voima, ei sairastelu saanut sitä liiemmin häiritä. Jore osallistui vielä vointinsa mukaan erilaisiin tapahtumiin Viaporin tuoppia myöden ja kohotti kerholaisten mieliä aviouutisilla Anjan kanssa koronakesällä 2020.

Kuluneen vuoden aikana vointi kuitenkin heikkeni jättäen hoitajat lopulta neuvottomiksi sairauden edetessä. Tieto pidetyn purjehdustoverin poismenosta saavutti tilannetta seuranneet kerholaiset lokakuun lopulla. Tunnelmallinen siunaustilaisuus järjestettiin Mikael Agricolan kirkossa lauantaina 13.11.2021, jonne Kerhomme vei osaltaan tervehdyksensä.

Lämmin kiitos yhteisestä ajasta ja vahvasta läsnäolosta joukossamme.

Valolaineet kajuutan katossa
väikkyvät Paratiisia
On rauha, levon aika.

Jorma Stenbergin muistoa kunnioittaen,

Merisataman Venekerho