Historiaa

Merisataman venekerhon tarina ansaitsee tulla kuulluksi, sillä se tiivistää hienosti suomalaisen huviveneilyn nousun koko kansan saavutettavaksi harrastukseksi 1900-luvun jälkipuolen optimistisessa ilmapiirissä sekä kehityksen uuden vuosituhannen alkukymmenillä.

Vuonna 1970 Helsingin laitakaupungilla joukko venemiehiä päätti kokoontua Esko Maunon kutsusta keskustelemaan yhdistyksen perustamisesta Merisatamaan. Vilkastuva vapaa-ajan venekulttuurin kehittyminen tuntui sivuuttavan alueen, eikä kaupunkia tuntunut kiinnostavan yksittäisten veneilijöiden huolet vuokrapaikkojen heikosta tasosta ja turvattomuudesta.

9. syyskuuta pidetyn kokoontumisen perusteella voitiin todeta ainakin 33 venekunnan olevan kiinnostuneita järjestäytymisestä, ja Esko Maunosta, Raimo Fieandtista, Lars Ramstedtista, Visa Ryynäsestä, Taisto Armisesta ja Paavali Sokurasta koostuva toimikunta alkoi valmistella perustamiskokousta.

Linkki pöytäkirjaan (pdf muodossa)

MSVK:n perustaminen

Merisataman Venekerho Ry:n perustamiskokous pidettiin 4.11. 1970 Suomi-Unkari-seuran tiloissa Merimiehenkatu 12A:ssa 34 osanottajan voimin. Valmistellut säännöt hyväksyttiin, ensimmäisen vuoden jäsenmaksut kerättiin, ja hallitukseksi valittiin Einar Lampinen, Esko Mauno, Rauno Talja, Raimo Fieandt, Torsten Melander ja Visa Ryynänen Erkki Turusen toimiessa puheenjohtajana.

Merisataman tunnelmaa ensimmäisen laiturin äärellä vuonna 1976. Kuva Hannu Koivisto

Ensimmäinen tehtävä oli neuvotella kaupungin Urheilu- ja Ulkoiluviraston kanssa viiden ponttonin laiturin järjestämisestä. Työ tuotti tulosta 1972, jolloin UVV:n apulaispäällikkö Maisteri Tapani Mattila myöntyi kolmen ponttonin laiturin sijoittamiseksi Kapteeninkadun jatkeeksi vanhalle hevoslaiturille. Saavutetut 53 venepaikkaa arvottiin Pietarinkadun saunalla, ja toiminta voitiin aloittaa.

           Vanha ja uusi logo
           Alkuperäinen logo Jorma Grönlund, nykyinen logo Topias Sunna

1986 jälkeen Merisatama alkoi muuttua laitakaupungista nykyiseksi veneilyelämän keskukseksi mittavien kunnostustöiden seurauksena. Rantaa kiersi aiempien louhikkoisten rotankolojen sijaan hieno uusi promenadi ja huonokuntoiset puulaiturit ja poijut korvattiin betoniponttoneilla. Kerho sai samassa yhteydessä uuden 71-paikkaisen laiturin nykyiseltä paikaltaan.

Rannan uudistuneesta ilmeestä kertoo sekin, millä pieteetillä uuden vartiokopin suunnitelma laadittiin arkkitehti Helmer Löfströmin toimesta. Etenkin vartiokopin koko ja alueen tunnelmaan sopiva ulkonäkö oli tarkassa rakennusvalvonnan arvioinnissa ennen rakennusluvan myöntämistä. Edellisen, 1971 talkoovoimin toteutetun kopin lupaa tiedusteltaessa oli viranomainen todennut paremmaksi hakea sitä vasta, kun joku huomaa sitä kysyä.

Koko uudistuneen Merisataman hallintaa tarjottiin MSVK:lle, mutta tarjouksesta kieltäydyttiin pitkien pohdintojen jälkeen. Kerhon sisällä virinneen tuttavallisen ilmapiirin ja mutkattomien käytäntöjen koettiin olevan vaarassa jäsenmäärän moninkertaistuessa, eikä vartiointiaan olisi pystytty toteuttamaan järkevästi.

Suosituimman kiintopisteensä Merisatamanranta sai vuonna 1996 Cafe Caruselin avaamisen myötä ja alue on ollut siitä lähtien aurinkoisten kävelyretkien polttopiste eteläisessä Helsingissä.

Kohti tulevaisuutta

Merisataman Venekerho Ry on saavuttanut pyöreän puolen vuosisadan iän syksyllä 2020. Toiminta on vakiintunutta ja sen alkuperäisestä mutkattomuudesta pyritään pitämään kiinni. Alueen muuttuminen laitakaupungista yhdeksi Helsingin halutuimmista kaupunginosista heti sujuvien vesireittien äärellä on tuonut Kerholle uutta innostunutta jäsenistöä aina kun tilaa vain liikenee. Huolia venemiesten kädentaitoisen talkoohengen hiipumisesta on kannettu, mutta toistaiseksi yhteishenki on pitänyt niin laiturin kuin veneetkin hyvin pinnalla. Yhdistystoimintaa ei saa rahalla, vaan hyvän venekerhon elinvoima kumpuaa jäsenistä, jotka ovat innostuneita käyttämään venettään pelkän omistamisen sijaan.

Kaupunki on havahtunut sijaintiinsa meren äärellä ja on merellisenä strategianaan alkanut avata aiempia sotilassaaria kaupunkilaisten käyttöön. Helsinkiläisten veneilijöiden yhteisenä päämääränä on osallistua tähän pitkään odotettuun kehitykseen, jotta harrastuksen vaatimukset hahmotetaan kokonaisvaltaisesti myös päättäjien keskuudessa. Jo vuosikymmeniä ajankohtaisena huolena on ollut merellisen kaupungin talvikausi, jolloin pohjoinen sijaintimme edellyttää veneiden säilyttämistä ja huoltamista maissa. Aiempi hyvä käytäntö virkistysalueiden ympärivuotisesta käytöstä, jossa alue tuo talvisin merellisille palveluille tuloja venesäilytyksestä ja kesäisin kaupunkilaisille riemua puistona, uhkaa vaihtua venehuoltojen kaupallisiin palveluihin kaupungin ulkopuolella.

Helsingin pursiseurojen ja merellisten palvelujen yhteistoimintaelin Helvene pyrkii osaltaan vaikuttamaan veneilykulttuurin kurjistumisen kääntämiseen, mutta haaste sen toteuttamisesta on todellisuudessa meidän veneilijöiden oman vaikutusvaltamme varassa. Kohtaamiset laiturilla ja tapahtumissa ovat jatkossakin rikkaus ja voima soutaessamme yhteistä venettämme kohti tulevia kymmenlukuja.

Jäsentensä näköinen venekerho

Kerho on jäsentensä summa ja siinä suhteessa MSVK on ollut onnekas. Monista muista seuroista poiketen “Rannan Pursiseura” on ollut tittelivapaata vyöhykettä, jonne eri alojen veneilijät ovat saapuneet lajiaan harrastamaan. Alkuperäiset venemiehet olivat suurelta osin alueella asuvia telakan työntekijöitä, joten ajatukset klubitakeista haudattiin alkuunsa. Jo perustavaan jäsenistöön kuului monenlaista kokenutta merenkulkijaa. Esimerkiksi herkimmät hoksottimet säiden ennustamiseen löytyi entisiltä salakuljettajakuningas Algoth Niskan veneenkuljettajilta. Etenkin innokkaita kalamiehiä on ollut mukana aina nykypäiviin saakka.

Ajatukseen purjeilla koreilevista veneistäkin totuttiin nopeasti ja monesti veneilyä halkova jako moottori- ja purjeveneisiin on puuttunut Kerhostamme siitä pitäen. Yhteistoimintaa onkin ollut vuosittaisten lippujuhlien, retkien, tutustumisten ja koulutusten lisäksi venetyypit ylittävien purjehduskilpailujen muodossa. Kerhomme matkapurjehtijat ovat vaikuttaneet kaikkialla Itämerellä ja suolaisemmillakin vesillä. Eräs raivaajahenkinen venekuntamme kiersi peräti Fennoskandian vesitse vuonna 2004.

Nykyisin jäsenistöön kuuluu ilahduttava kokoelma monipuolista veneilystä innostunutta väkeä, joiden kohtauspaikkana Kerho pyrkii erilaisia uusia ja tuttuja tapahtumia järjestämään.

Perustajajäsenistä Kerhossa vaikuttavat edelleen Lars-Erik Lindfors ja Visa Ryynänen.

Kerhon kunniajäsenet

Jorma Grönlund oli yksi kerhon monialaisista vaikuttajista.

Työ tekijäänsä kiittää, mutta tunnustukset oikeille tekijöille ovat aina paikallaan.
Kerho onkin kutsunut kunnostautuneita jäseniä kunniajäsenikseen kautta historiansa:

Niilo Palomaa 1979
Björn Sundgren 1979
Matti Villanen 1981
Harry Lindgren 1984
Erkki Turunen 1985
Visa Ryynänen 1990
Helmer Kivimäki 1992
Jorma Grönlund 1995
Paavo Manninen 2011
Arto Pietikäinen 2015
Kari Norkonmaa 2018

           Visa Ryynänen, kuva           Arto Pietikäinen, kuva
           Visa Ryynänen            Arto Pietikäinen
           Kari Norkonma, kuva
           Kari Norkonmaa

Kirjattua historiaa

Kerhon perustamispöytäkirjat 1970 (pdf-muodossa)
Kerhon Juhlajulkaisu 1970-1995 (pdf-muodossa)

Tämä tiivistelmä Kerhon historiasta on laadittu käyttäen lähteinä Juhlajulkaisua 1970-1995, Kommodorin 40-vuotisjuhlapuhetta 2010 sekä kaikenlaista Laiturilla kuultua.